Kaks’ kisälliä

Kaks’ kisälliä kulki maantietä laulellen. Ja he laulussaan toi julki ylevän aattehen: “Jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi, niin eikös meidän poikain elellä kelpaisi.” – Kyllä vaan! //:Kaljaa, kaljaa, kal-jal-lal-lal-lal-laa.://

Rannalle Viinajärven majamme rakentais’ ja sen sulolainehilla öin päivin soudeltais’. Ja me ryypättäis’ vain viinaa viinassa uitaisiin. Ah, eikös tätä voisi verrata Edeniin – kyllä vaan! Kaljaa, kaljaa…

Jos viimein parannusta ei saatais’ krapulaan. Niin helmaan Viinajärven loikattais’ kuolemaan. Ja me ryypättäis’ vain viinaa viinassa uitaisiin. Ah, eikös tätä voisi verrata Edeniin – kyllä vaan! Kaljaa, kaljaa…