Ikuisen teekkarin laulu

Talvi-iltain tummentuessa Polin suojiin me saavumme taas. //:Meidät tekniikka jälkeen on jättänyt sen me tahdomme unhoittaa.://

Unelma vain on diplomityömme, joka tenttimme vanhentunut. //:Jo ruostunut harpikko käyttämätön, tushi pulloihin jähmennyt.://

Aina teekkaripolvien uutten ohi pöytämme käyvän nään. //:Mutta meillä ei voimaa enää kylliksi heidän joukkoonsa liittymään.://

Viini laseissa ilkkuen päilyy, meitä kutsuen kuohuillaan. //:Pois murheemme tahdomme karkoittaa, äly pois, mitä maksoikaan.://

Ja kun Integer Vitae meille kerran viimeisen lauletaan, //:Silloin ikuisen teekkarin haudalle oluttynnöri nostetaan.://